Koko 25 x 25 x 1,5 cm
Nuorempana piti itseään kuolemattomana lähes koko ajan. Sittemmin sellaiset ajatukset tulevat enää hetkittäin, hiukan vähemmän uhmakkaina kuin ennen. Ne hetket kun tuntee olevansa kuolematon, kaikkivoipa ja pystyvä, ovat ehkä lyhyitä mutta epävarmuudessaan aika onnellisia, loppujen lopuksi.
(Eikä enää edes haaveile siitä että olisi oikeasti kuolematon. Johan siinä pitkästyisi pidemmän päälle.)
(Eikä enää edes haaveile siitä että olisi oikeasti kuolematon. Johan siinä pitkästyisi pidemmän päälle.)
2 kommenttia:
Voi, miten pidän tuosta ruskean ja turkoosin yhteiselosta. Ja teksti on yksinkertaisuudessaan tehokas ja ajatuksia herättävä. Mahtava taulu siis!
Peanut; kiitos! Halusin maalata väreillä jotka tulivat ensinnä mieleen ja "kutsuivat toisiaan". Nuo viihtyvät yhdessä.
Lähetä kommentti