18.11.2009

Les vagabonds

 

 


Koko 18 x 24 x 3,5 cm

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sinä se osaat jättää taulusi hengittävälle asteelle..
Se on taito.

Pitkästä aikaa kaivoin eilen värini esiin, enkä malttanut lopettaa ennen kuin maalaus oli ihan tukossa.
Heitin pensselit syrjään ja maalasin sormilla ja raavin kynsillä :) :)
Nauroin miehelleni, että prosessi oli kuin lapsilla. Tekeminen tärkeintä, ei lopputulos (ruskea mölli).
Olis jotenkin hirveä tarve levittää värejä :)
Tauluja pukkaa pään sisuksista, istun otsa kurtulla ja mietin värejä. Terapiantarvettako, kyllä kyllä.

-unikko

ps.vagabondeilla olen kyllä tepsutellut, mutta unohtanut sanan merkityksen ???

violet kirjoitti...

Unikko; en osaa ollenkaan aina. Usein tekee mieli "lisätä vielä jotakin".
Tukkoonmaalaamisella on ehdottomasti paikkansa. Se on sellaista tekemistä että kaikki unohtuu. Terapiamaalausta, jos niin halutaan sanoa.

Vagabodit ovat sellaisia kulkureita, maankiertäjiä...nämä omani ovat tällaisia ihan-vähän-vaan-kulkureita, jotka kulkuroivat turvallisesti iltapäivän korttia iskien ja palaavat sitten kuka mihinkin.

Pellon pientareella kirjoitti...

Tämä on kiva. Hauskat nuo ylhäältä roikkuvat "jotkut", piste iin päälle. Tavallaan haluaisin olla vagabond. Ehkä henkisesti vähän olenkin. Ja joskus se ei ole hyvä.