27.1.2009

Difficulties are nothing


Koko 12 x 12 x 1,5 cm

Onhan se vaikeeta kun on vaikeeta.
Kun muistaisi silti, että on tästä
ennenkin yli menty.

Ja sitten kun ne kuulemma kasvattaa.
Ne vaikeudet.

12 kommenttia:

Marguetta kirjoitti...

Ihana. Mahtavat värit ja sommittelu. Ja hieno aihekin vielä!

violet kirjoitti...

Marguetta: kiitos! Minusta noi värit käyvät todellakin kivasti yhteen. En ole ollenkaan punaisen ystävä, mutta oli ilo huomata että punainen tuollaisen tietynlaisen sinisen kanssa on aika vinha.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta oli ihana nähdä sinun taulussa punaista! Itse taas olen punaisen ystävä, enkä kauheasti pidä sinisestä. Tosi hieno taulu! Ovatko kuvat oikeita valokuvia, vai lehdestä leikattuja?

violet kirjoitti...

Anonyymi: niin, ei noissa useinkaan ole punaista. Ihan totta.
Tässä on valokuva. Jokaisen työn kohdalla lukee tarveaineet esim. akryylimaali, vanha valokuva tai vanhoja papereita (jolloin kyseessä lehdestä leikattu jos on kuva) jne.

repolainen kirjoitti...

Tosi ihania ovat! Mistä ihmeestä löydät noin mahtavia valokuvia? Minä oon joitakin töitä tehnyt kanssa akryylimaaleilla, mutta en ole lakalla päällystänyt. Pitäisi joskus kokeilla tuotakin. Olen kahlaillut täällä blogiasi läpi ihastuksissani!:)

Anonyymi kirjoitti...

Hei, olen jo kauan ihaillut toitasi ja Piilomaja-blogisi kirjoituksia ja kuvia. Jos hyllyn maalaamiselta ehdit :), kay katsomassa taman paivan postausta blogista "Bien dans sa peau", siella on muotikuvia, jotka on tehty vahan sun maalaustyylia muistuttaen!
Ulla, St.Cloud, Ranska

violet kirjoitti...

Kiitos vinkistä, Ulla!
Kävin katsomassa.
Nuorempi poikani muuten on syntynyt St. Cloud:ssa. En muista sairaalan nimeä mutta sieltä oli hieno näkymä Pariisin yli. Muistan hyvin sillä ikkunassa tuli roikuttua kun huonekaveri ei antanut nukkua....

Outi kirjoitti...

tuli heti tämän nähtyäni sellainen olo, että voisin ostaa häälahjaksi itselleni. häät lauantaina :)

violet kirjoitti...

Outi: ei sitten muuta kuin laita meiliä niin katsotaan....

Anonyymi kirjoitti...

Ahaa, esikoistyttareni syntyi St. Cloud:n sairaalassa 5,5 kk sitten! Mun huone antoi asemalle pain eli toiselle puolelle. Tosin se ei mua kovin paljoa harmittanut, silla meilta on kotoa nakyma Pariisin yli!
Ulla

violet kirjoitti...

Ulla: asuimme Puteux:ssa, talo oli sillain jännästi "kukkulalla", ja kotona meillä oli sama näkymä kuin sairaalasta - mutta silti eri kun oli eri kulmasta.
Hyviä hetkiä vauvan kanssa!

Anonyymi kirjoitti...

"Naapureita" olimme, tosin olen asunut St. Cloud:ssa vasta noin 6 vuotta, sita ennen Pariisissa. Kiitos. Yritan nauttia taysin siemauksin tasta antoisasta ajasta. Hyvia hetkia myos sulle pienten poikiesi kanssa.
Ulla