8.6.2008

Martha hid herself

Tämä on jo vanha työ mutta tein siihen eilen muutoksia ja
nyt se on minusta valmis.



20 x 20 x 1,5 cm
Canvastaulupohja on päällystetty reunoja myöten
vanhalla tapetilla. Kuva on sota-ajan Suomen kuvalehdestä.
Kuvatekstin mukaan "Lontoon lapset pakenevat" sodan
jaloista. Minua koskettaa noiden ressukoiden kasvot, sillä
on syytä uskoa ettei monikaan tajunnut ehkä tilanteen
vakavuutta. Tai sitten lapsilla vain on taito hymyillä
vaikeissakin paikoissa. Ehkä se on niin.

Viattomuus ja usko hyvään ja parempaan.

2 kommenttia:

M'man kirjoitti...

Isoäitini on Lontoon lapsia ja eli molemmat sodat. Olen joskus nauhoittanut hänen kertomuksiaan aikomuksenani kirjoittaa ne ylos muistiin. Monen monta erilaista tarinaa MS I ja MS II:sta han minulle kertoi. Hän ei kuollut pommituksiin (vaikka lahelta piti tilanteita olikin) vaan nukkui rauhallisesti pois 96 vuotiaana nelisen vuotta sitten.

Uskomaton nainen, uskomaton tarina. Hymy herkasti suunpielessa. Piki musta kihara tukka, siniset silmat, hymyilevat kasvot, joissa keskellä suurehko nena... Luulivat naista johtuen hanta aina juutalaiseksi. Emme tiedä sitä, silla hanet adoptoitiin ja nimi vaihdettiin 'katolilaisemmaksi' hanen joutuessaan/vietya katolilaiseen nunnaluostariin huostaan.

Omat lapsensa (isani) han lahetti toisen maailman sodan aikana pois maaseudulle turvaan. Nimilaput kaulassa, kuten kuvassa.

violet kirjoitti...

Kiitos M’man tästä kertomuksesta.
Sodan ja köyhyyden jaloista parempiin oloihin lähetettiin myös Suomesta.
Isän kaksi siskoakin Ruotsiin.Perhe oli suuri, monta lasta.